Sisarukseni

Sisarukseni

Heipparallaa taas arvoisat lukijani! Parin päivän hiljaiselon jälkeen taas kirjoittelemaan teille luettavaa. Nyt kun on parempi fiiliskin niin ajattelinkin kirjoittaa jotain ei niin "rankkaa tekstiä" (poistin muutenkin aiemman kirjoitukseni jossa siis angstasin asioistani). Tällä kertaa ajattelin hieman kirjoitella perheestäni siis, koska tämmöistä aihetta minulta pyydeltiin. Kirjoitampa teille siis siraruksistani, niin pääsette tekin lukijat jotka ette minua mahdollisesti niin hyvin tunne tietämään vähän enempi asioita liittyen minuun. :) 

Elikkäs, minulla on kolme sisarusta, yksi sisko ja kaksi veljeä. Kaikilla meillä on samat vanhemmat, eli mitään "puolikkaita" sisaruksia ei minulla ole (eikä tule varmaankaan). Ja vaikka äitinikin joskus menisi avopuolisonsa kanssa naimisiin en aio äitini miesystävää sanoa isäpuolekseni saatika hänen lapsiaan veli-tai sisarpuolekseni. Itse olen perheeni lapsista syntymäjärjestyksessä kolmas, eli minulla on siis isosisko, isoveli ja vielä heidän lisäkseen pikkuveli... Mutta tarinoinpa heistä hiukan erikseen jotakin tähän. Koska "naiset ensin", niin aloitampa kertomaan ensin rakkaasta siskostani: 

Isosiskoni, Katja on siis tämän sisarusparven "the boss" ollessaan se perheen esikoinen, lapsista siis vanhin. Minulla ja siskollani on ikäeroa yhteensä 6 vuotta, josko sitä on vaikea uskoa välillä koska sisareni ei näytä lainkaan yli 25-vuotiaalta, sisareni omaa muutoinkin räväkän ja nuorekkaan luonteen, niin voisipa häntä luulla minun ikäisekseni. Nykyään tulen hyvin toimeen siskoni kanssa, mutta silloin kun asuttiin molemmat vielä samankaton alla niin kinasimme milloin mistäkin (itseäni ärsytti suunnattomasti mm. Katjan komentelu). Toisin kuin monilla siskoksilla, ei itselläni ollut tapana pienenä hirveästi matkia siskoani kuitenkaan. (se on kai tullut enempi näin vanhemmalla iällä vasta, josko minusta ei taida kuitenkaan koskaan saamaan sisareni kopiota) Olen oikeastaan kiitollinen itselleni siitä, että muutama vuosi takaperin loin itselleni facebook-tunnukset, sillä sen kautta sain taas siskoni edes tietyllä tapaa lähemmäs itseäni. Sisareni kun asuu muuta perhettäni kauempana niin emme näe toisiamme kovinkaan usein (ja pitihän se arvata että kyyneleet tulee silmiin heti kun tätä alkaa kirjoittamaan...) Katja on perheenjäsenistäni äidin lisäksi se, jolle kerron vaikeammista asioistani.(siskoon kun on tähän mennessä aina pystynyt luottamaan) Sisareni on juurikin se ihminen, joka kertoo napakasti mielipiteensä asioihin (josko sisareni suorasanaisuus tuottaa itselleni hankaluuksia herkkyyteni takia). Jos pitäisi sanoa joku ihminen, jota ihailen, mainitsisin varmaan pitkän listan ihmisiä, siskoni ollen yksi heistä.(on myös muutamia asioita joita suorastaan kadehdin siskossani). Sen lisäksi että sisko on kaunis ja omistaa kivoja vaatteita, ihailen tapaa miten sisareni uskaltaa kaikesta niskaansa saamasta paskasta huolimatta olla noinkin hienosti oma räväkkä itsensä. Katja ei pahemmin välitä paskaakaan muiden mielipiteistä. Tämänkös takia moni saakin helposti ehkä sisarestani hieman kylmän ja ylimielisen, ehkä ilkeänkin kuvan, mutta näin ei todellakaan ole, vaan sisareni omaa myös sen herkemmänkin puolen ja onkin kyllä varsin mukava ja hauska tapaus (josko sisaruksille kuitenkin pitääkin olla vähän nilkki). Itse vaan toivoisin että saisin joku päivä edes ripauksen rakkaan siskoni itsevarmuudesta. Itse kun olen selvästi siskoani arempi ja hillytympi. Katja on myös keksinyt minulle lempinimen jota käyttää useimmiten etunimeni sijasta... Lempinimi tulee siis kiinalaisesta horoskooppimerkistäni (sika) ja niinkuin moni nalle Puhia katsellut tietää, nasuhan on possu, joten sisareni on jo vuosia kutsunut minua NASUKSI! (Tuo lempinimi on tosin nykyään muuntautunut muotoon "Näfy"). Ja kyllä vain, tuo lempinimi on aina jaksanut ärsyttää minua, mutta nykyään olen siihen kuitenkin alkanut jo sen verran tottumaan etten siitä enää jaksa oikeastaan olla moksiskaan. :D 

Minä ja Katja

Jatketaan järjestyksessä seuraavaan, eli isoveljeeni Joniin...

Joni on itseäni 4 vuotta vanhempi. Isoveli ja minä olemme siis ne perheen keskimmäiset muksut. Monesti olen miettinyt, että lieneekö minulla ja isoveljelläni jokin "keskimmäisten liittoutuma", sillä verrattuna vanhimpaan ja nuorimpaan sisarusparven jäseneen, olen juuri Jonin kanssa tapellut vähiten. En muista että olisin meinaan oikeastaan ikinä hirveämmin tapellut isoveljeni kanssa. Veljestäni voisin sanoa että hän on sellainen veli jonka kaikki voisivat haluta omistaa. Joni kun ei ole ikinä pahemmin nipottanut minulle mistään, ei ainakaan näin äkkiseltään tule mieleen mitään asiaa (korkeintaan musiikkimakuni saattaa olla sellainen asia, mutta siitä nyt minulle marmattaa kaikki sisarukseni, siinäkin tosin isosisko ja pikkuveli vie voiton).Jonista voisi siis sanoa että hän on sellainen kiltti isoveli, onhan tuo muutenkin todella rauhallinen luonteeltaankin. Isoveljeni on sellainen kenelle tulee juteltua ehkä eniten ja ketä tulee myös nähtyäkin useimmiten perheenjäsenistäni, velipoikaa kun tulee usein moikattua samalla kun poistun täältä "landelta" ja menen käymään poikaystäväni luona. Läheltä on toki liipannut että ei minulla tuota veljeä olisi saattanut pian ollakaan, siitä kiitos kuitenkin suuret kiitokset TAYS:n lääkäreille, jotka aikoinaan hoitivat Jonin kuntoon. Kenpä tietää olisiko silloin meinaan minuakaan jos ei Jonia olisi. (sen enempää kuitenkaan asiasta en puhu, ne ovat isoveljeni ja perheeni keskeisiä asioita). 

Joni

Vaan siinäpä lyhyesti tosiaan kirjoitettuna isoveljestäni, jottei tulisi ihan hirveän pitkä maraton-postaus niin siirrytäämpä kertomaan viimeisenä muttei vähäisimpänä pikkuveljestäni, Jessestä: 

Jesse on siis perheeni nuorin lapsi, minua n. 2,5 vuotta nuorempi. Ja siinä missä isoveljeni kanssa ei ole tullut kinattua, niin pikkuveljen kanssa on tullut sitäkin enempi. Jesse kun tuntui aina löytävän jonkin keinon saada isosiskonsa suuttumaan. Erityisesti siskonsa musiikkimaun tai tyylin mollaaminen tuntui olevan pikkuveljen suosikkeja. (josko onneksi nykypäivänä tuo on edes hieman rauhoittunut eikä mollaa enää hirveästi). Jesse on se perheen nirsoin jäsen, monesti mieteinkin miten tuo poitsu mahtaa mihkään kasvaa kun nyrpistelee nokkaansa joka asialle (vaan kylläpä tuon pää huitelee siellä reilusti yli 180 sentin puolella, lienee vaikka olisikin jo likeempänä 190 cm). Saas nähdä miten pojun sitten käy kun joutaa armeijaan...Hyvin tuo ainakin on tällä hetkellä käynnissä olevia ammattiopintojaan käynyt, joten ehkä tuo voisi armeijastakin selvitä (jos käy ammattikoulun ja vielä intinkin kunnialla loppuun niin on tämä hänen nuorempi isosiskonsa todella ylpeä silloin veljestään).Niinkuin kaikkien sisarusteni kanssa, niin on myös pikkuveljenkin kanssa nykyään sopuisat välit, vaikka verrattuna vanhempiin sisaruksiin tulee pikkuveljelle juteltua vähiten kuitenkin. Siinä missä Jonikin, ei Jessekään ole mikään hirveä palpattaja, vaan on tuokin suhteellisen rauhallinen, hitusen kuitenkin räväkempi mitä isoveljeni. Silloin kun pikkuveikalla on huono päivä niin sitä pysyy mieluusti hieman kauempana kun tuo raivoaa kiukkuaan pää punaisena kuin paloauto.Äkäisestä pikkuveljestäni tuleekin itselleni ensimmäisenä mieleen Aku Ankka, samannlainen äksyilijä. Vieläkin muistaa monet Jessen itkupotku-raivarit. :D Kuten myös pikkuveljeni "coolin" tavan näyttää "kansainvälistä käsimerkkiä" muiden näyttäessä keskisormea, näytti meidän Jesse ylpeänä etusormea. Muistelenkin Jessen olleen melkoinen "showmies" pienenä :D Pikkuveljeäni voisin kuvailla siis vaan perheen pellavapäiseksi jukuripääksi :D  Vaikka pikkuveli onkin osannut käydä ajoittain isosiskonsa hermoille, olen kuitenkin kiitollinen ettei minulla ole pikkusiskoa, lienekö sellainen ollut vielä enempi hermoja raastava :D 

Jesse joskus lapsena

Kaiken kaikkiaan siis minulla on aivan mahtavat veljet ja sisko. Kaikilla heillä on erikoinen huumori jolle saakin usein hyvät naurut. (onhan meikäläisen koko perhe muutenkin vähän erikoisemman oloinen, moni varmasti pitäisi meidän porukkaa ihan pimahtaneena sakkina) :D 

Tässä tämä postaus siis tällä kertaa, kiitos kun taas vaivauduit lukemaan. Äidistäni teenkin sitten postauksen joskus myöhemmin. Hyvää päivänjatkoa sinulle! -Tiia-